<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aatos Himanen oli radikaali ajattelija. Juuri sinä keskiviikkona hän pohti kansakuntamme syvää ahdistusta. Kaikkea yleistä julmuutta mitä elämiseen karussa maassamme liittyi. Tiedättehän varmasti mistä on kysymys. Lista epäkohdista oli kovin pitkä ja perusteellinen. Aatos jäi kuitenkin pohtimaan erästä itselleen kovin tärkeää asiaa: kaupunkien sisäisen bussiliikenteen kuskeja. Erityisesti Turun ja Helsingin. Tässä järjestyksessä. Olihan Turku sentään vanhempi ja arvokkaampi kaupunki, kuin tuo maamme uusiopääkaupunki ilman selkeää murreidentiteettiä. Aatos oli ties kuinka monennen polven turkulainen, joka vaikutti ainakin tässä asiassa –ellei muissakin - hänen arvostelukykyynsä varsin negatiivisesti. Hän mietti kuinka julmia olivat monet bussikuskit. Hänellä oli tapana tervehtiä bussikuskeja.

Bussikuskit eivät vastanneet takaisin. Hän kuitenkin oli varma, että he eivät olleet kuuroja, tai sokeita - olihan moinen kiellettyä liikenneturvalaeissa. Hänelle jäi siis vain yksi looginen vaihtoehto; bussikuskit ignoroivat häntä tahallaan! Ja jos bussikuskit ignoroivat häntä, niin varmasti myös monia muita. Niin sen täytyi olla. Kyllähän hänellekin tuli siitä paha mieli, mutta entäpä sitten ne tuhannet ahdistuneet ja itsemurhaa hautovat yhteiskunnasta eristäytyneet yksilöt? He, joilla kontakti bussikuskiin saattoi olla ainoa ihmiskontakti koko päivässä. Entä jos tämäkin ihminen jättäisi tervehtimättä? Kuinka monta itsemurhaa vuodessa se lisäisi kvantitatiivisesti? Kvalitatiivisesti olisi taas hiukan vaikea tutkia sen lisäahdistuksen määrää mikä olisi tämän seurauksena. Luultavasti tänäänkin tuhansille ihmisille ollaan jätetty vastaamatta tervehdykseen bussissa. Kuinkahan suureksi vahingot kasvavat jos otamme huomioon myös muun joukkoliikenteen, eli junat, raitiovaunut ja laivahenkilökunnan? Ehkä kuitenkin voimme jättää koko asian huomiotta, olihan kyseessä ties kuinka monennen polven turkulainen. Ellet sitten satu olemaan sellainen itse. Mutta hetkinen, emme voi tästäkään aivan varmoja - sillä tämänkin kirjoittaja on tällä hetkellä turkulainen ja kirjoitustapahtuma tapahtuu Turussa. Joten lienee syytä epäillä, että kirjoittajankin arvostelukyky on hämärtynyt. Hiton turkulaiset.