<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Heikki katseli  puolella silmällä Britney Spearsin musiikkivideota ”hit me baby one more time”. Äkkiä Heikki tajusi elävänsä valheessa. Monta vuotta hän oli tehnyt niin tajuamattaan. Kaikki alkoi eräänä synkkänä iltana vuosia sitten. Silloin hän oli jättänyt vaimonsa ja lapsensa vieraan naisen vuoksi. Kaikki oli tuntunut aluksi niin paljon paremmalta kuin Marikan kanssa. Eija oli ollut kaunis, rohkea ja uskalias. Nainen, joka oli uskaltanut sanoa ja tehdä kaiken mitä hän oli toivonut. Kaikki oli tuntunut niin uskomattoman paljon paremmalta. Kunnes he olivat alkaneet riitelemään, eikä Heikki ollut vieläkään oppinut ilmaisemaan itseään.

 

Kuten Marika olisi kenties sanonut. Heikki ollut osannut kertoa, mitä hän oikeasti elämältään halusi.

 

Ei sitä, mitä hän toiselta toivoi ja odotti. Ei sitä, mitä hän olisi ehkä halunnut käyttää heidän yhteistä vapaa-aikaansa. Hän ei kerta kaikkiaan osannut avautua mieltään askarruttavista asioista. Lopulta hänen ongelmansa kasvoivat jälleen liian suuriksi ja Eija lähti uuden miehen matkaan.

 

Mutta tällä kertaa ei ollut uutta Eijaa odottamassa kostean baari-illan jälkeisessä baarijonossa. Ei enää uutta mahdollisuutta. Ei enää naista vielä tätäkin niin paljon parempaa ja viehättävämpää. Heikin oli siis kohdattava menneisyyden haamunsa. Hän purskahti itkuun samalla tavoin kuin hänen halveksimansa naismaiset miehet. Hän tajusi hylänneensä kenties elämänsä rakkauden. Eikä enää voinut ymmärtää miksi. Marikan, jota hän oli kutsunut lempinimeltään marsuksi. Marikan, joka oli hellitellyt tätä nimellä heppa.

 

Tulisiko hänestä kenties samanlainen ihmisen raato kuin hänen viime viikolla junassa tapaamastaan VR:n konduktööristä, joka lähinnä murisi joutuessaan pakolliseen kommunikointiin muiden ihmisten kanssa. Vai tulisiko hänestä alkoholisoitunut keski-ikäinen verkko-paitainen mies. Vaiko molempia? 

 

Itseään syytellen hän alkoi kuumeisesti pohtia ratkaisua ongelmaansa. Oli niin vaikeaa myöntää Marikalle olleensa väärässä. Ei ainakaan paikan päällä kasvotusten. Eikä puhelimessa. Se olisi liian vaikeaa. Sähköpostistakin jäisi pysyvä jälki. Mitä jos Marika vaikka nauraisi sille ja näyttäisi sähköpostin kaikille työkavereilleen?

 

Lopulta hän keksi ratkaisun. Hän päätti käyttää toista mediaa. Hän oli aivan varma, että hän onnistuisi. Hän kirjoitti viestin ”Marsuni, sori että jätin sinut  ja lapsemme toisen naisen vuoksi. En aio enää hankkia uutta salarakasta. Otathan heppasi takaisin elämääsi” MTV3:sen ja nelosen chattiin. Yhä uudelleen ja uudelleen odottaen kuumeisesti vastausta.